Etusivu Tila Hevoset Toiminta Tallin arkea

Lumiukon Hurmo

Virallinen nimi Lumiukon Hurmo
Rekisterinumero VH16-018-0452
Syntynyt 24.01.2016 > 6v
Rotu & sukupuoli Suomenhevonen, ori
Säkäkorkeus, väri 160cm, punarautias
Kasvattaja Nicky (VRL-14087)
Omistaja Stall Wäckelin (VRL-14087)
Voittosumma raveissa 11 350v€
Painotus työhevospainotteinen (käyttöajo, metsäajo, veto), helppo B - 80cm + ravit

Hevosen kuvat (c) VRL-02324

Mitalikaappi

23.03.2017 Virtuaalinen Suomenhevoskantakirja - KTK-I
​(20 + 20 + 20 + 20 = 80p, T-suunnalle kirjattu)

20.04.2016 Suomenhevosvarsojen laatuarvostelu - SV-III
(​rakenne 6,8, suku 10, käytöskoe 10, ratsastuskoe 6,8 + 0 = 33,6p)

Luonne

Lumiukon Hurmo on jäätävä jätkä, joka osaa kietoa ihmisiä pikkusormensa ympärille tapittamalla suloisilla ruskeilla silmillään ja nallekarhuilmellään. Ukko tietää kaikki parhaat tavat ärsyttää hoitajaa ja mikä nopein tapa saada kaikki anteeksi. Ukko ei ole lähelläkään kieroa, vaan se on perussuomalainen juntti, joka on suora ja sisukas. Yleensä Ukko on siedettävä ja kiltti ori, joka ei tahallaan satuttaisi edes ympärillä pörräävää kärpästä. Suurikokoisen ja lihaksikkaan orin taluttaminen tallista ulos voi olla joskus oikea työmaa, kun Ukko voi päättää, että tallistahan ei poistuta tuonne loskasateeseen tai sitten se voi kiirehtiä tallista lujaa ulos kuin siellä räjähtäisi kohta pommi.

Kaikki hevosetkin niin oreista tammoihin ja ruuniin kelpaavat Ukon kavereiksi eikä Ukko tunnu edes ymmärtävän, että muut orit eivät välttämättä halua olla sen kavereita. Tammojen perään Ukko ei välitä huutaa, vaikka hoitotilanteissa taas kaikkia on kiva tervehtiä.

Hoidettavana Ukko ei jaksaisi seistä paikallaan. Sen on myös pakko tervehtiä kaikkia heppakavereita, tarvittaessa myös muita neli- ja kaksijalkaisia olentoja, mahdollisimman äänekkäästi. Orin hoitamisesta karsinassa on edes turha haaveilla, sillä häslänä otuksena ori vetää omaa ralliaan ympäri karsinaa ja saattaa vahingossa talloa alleen hoitajan varpaat. Kavioiden putsauksen ajan Ukko jaksaa jopa seistä parikin minuuttia aloillaan, mutta jos hoitajalla menee hiukankin liian kauan aikaa, se alkaa nojailemaan hoitajaa vasten tai yrittää tempaista jalkaansa irti hoitajan otteesta.

Ratsastettavana Ukko osaa olla välillä hieman vauhdikas ja energinen tapaus. Yleensä se on aivan passeli heppa, jonka kanssa voi vääntää rauhallisesti kouluratsastusta helpon B:n liikkeissä ja metrin korkuiset esteet ylittyvät. Ukolla on toisinaan vauhtipäiviä, jolloin ainut, jolla on hauskaa, on Ukko itse. Silloin puomit ovat levällään maassa, kun Ukko vain kiitää esteiden läpi ja kouluratsastuksessa laukanvaihdotkin vaihtuvat pukkilaukkaan. Esteet saattavat sujua paremmin vauhtipäivinä, kunhan Ukko on saanut ensin päästellä ja kuluttaa virtaansa. Ukko on helppo hallittava ja se ei ilman suurta – tarkoitan todella suurta – syytä riistäydy hallinnasta. Orilla on myös helpot askeleet, joissa on mukava istua kaikissa askellajeissa.

Maastossa Ukko on leppoisa kaveri, jonka kanssa ei tarvitse hätkähtää tuulen kahinaa tai lumen tippumista puista. Kuitenkin maastoon lähteminen Ukon kanssa kaksin voi olla vaikeaa, sillä ori ei mielellään jättäisi kavereitaan tallille. Hankilaukat ovat parhautta orin kanssa ja se jaksaa painella pitkään.

Sukutaulu

Hurmosveikko
suomenhevonen, voikko, 154cm
KTK-III, SV-III
Veikkonen
evm, suomenhevonen, rautias, 156cm
Veivei
evm, suomenhevonen, punarautias, 158cm
Surun Ukkonen
evm, suomenhevonen, rautias, 155cm
Hurmaava
evm, suomenhevonen, voikko, 157cm
Kiusaava
evm, suomenhevonen, voikko, 158cm
Hurmaus
evm, suomenhevonen, voikko, 153cm
Saariston Lumina
suomenhevonen, tummanrautias, 159cm
SV-I, EV-II
Saaristolainen
evm, suomenhevonen
Rannikon Sankari
evm, suomenhevonen
Kotimainen Prinsessa
evm, suomenhevonen
Luminosa
evm, suomenhevonen
Valon Poika
evm, suomenhevonen
Ludmilla
evm, suomenhevonen

Jälkeläiset

s. 10.07.2016 - ori, Ruskon Hittavainen - e. Ruskon Jovanda - om. Aavamäki

Kilpailukalenterit

Näyttelymenestys (click)

30.01.2017 VSN, Kadotetut Suomenhevoset - tuom. Spookiness - RCH (3-4-4½-4-4-4-3½-3-3½-3½=37p)
29.01.2017 NJ, Kadotetut Suomenhevoset - tuom. & pt. Siiri K. - irtoSert

29.11.2016 Adina, söpikset - CC1, AC
18.07.2016 Eelinniemi, Match Show - SIN3
14.03.2016 Adina, Match Show - PUN
28.02.2016 Kisatalli Mango, Match Show - PUN1, BIS6

Työhevoskilpailut (click)

20 sijoitusta yhteensä

02.06.2017 Kilpailukeskus Reiter - metsäajo, 1/14
28.05.2017 Kilpailukeskus Reiter - metsäajo, 1/12
27.05.2017 Kilpailukeskus Reiter - käyttöajo, 3/14
26.05.2017 Kilpailukeskus Reiter - käyttöajo, 3/14
21.05.2017 Kilpailukeskus Reiter - käyttöajo, 2/14
30.04.2017 Kadotetut Suomenhevoset - metsäajo, 2/35
29.04.2017 Kadotetut Suomenhevoset - juoksukoe, 3/32
29.04.2017 Kadotetut Suomenhevoset - metsäajo, 3/35
23.03.2017 Encore - metsäajo, 3/19
22.03.2017 Encore - metsäajo, 3/19
21.03.2017 Encore - käyttöajo, 4/21
19.03.2017 Encore - käyttöajo, 1/21
07.02.2017 Latokartano - käyttöajo, 3/13
07.02.2017 Latokartano - veto, 3/13
24.01.2017 Encore - metsäajo, 2/16
04.12.2016 Kirottujen - käyttöajo, 1/20
02.12.2016 Kirottujen - käyttöajo, 4/20
01.12.2016 Kirottujen - käyntikoe, 2/14
01.12.2016 Kirottujen - käyttöajo, 2/20
22.10.2016 Kingsfall - tottelevaisuus, 2/18

Kenttäratsastuskilpailut (click)

16 sijoitusta yhteensä

30.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 2/27
27.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 3/27
26.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 4/27
25.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 2/27
23.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 3/27
21.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 5/27
10.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 5/27
04.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 4/27
03.12.2016 Erkinheimot - tutustumis, 2/27
18.08.2016 Hengenvaara - tutustumis, 1/50
21.05.2016 Satulinna - tutustumis, 1/22
20.05.2016 Satulinna - tutustumis, 2/22
15.05.2016 Satulinna - tutustumis, 4/22
14.05.2016 Satulinna - tutustumis, 1/22
13.05.2016 Satulinna - tutustumis, 3/22
09.05.2016 Satulinna - tutustumis, 3/22

Villit kilpailut (click)

4 sijoitusta yhteensä

04.11.2016 Oakhill, koulu - helppo D, 1/15
27.08.2016 Lapland, koulu - helppo B, 3/25
31.07.2016 Villi-Cup, koulu - helppo C, 3/14
24.07.2016 Sysälä, esteet - 80cm, 1/30

Ravikilpailut (click)

statistiikka 5: 2-0-1(-0), ennätys 39,3ly - 42,1ake, voittosumma 11 350v€

3-vuotiskausi
01.12.2016 Rata Karolus - villit, ryhmäajo 1600m, Tonttu Toljanteri-lähtö - 1/11, (25,3) - 10 000v€
18.11.2016 Duán Stable - VRER, tasoitusajo 1609m - 6/11, 39,3ly x - 150v€
07.11.2016 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 5/10, 42,1ake - 50v€
01.11.2016 Burnout Stable - VRER, ryhmäajo 2100m - 1/10, 49,1ake - 600v€
23.10.2016 Dragon Age Estate - VRER, ryhmäajo 1609m - 3/10, (34,4aly) - 550v€
15.10.2016 Ravirata Tahvo (evm) - koelähtö 2100m - hyväksytty

Päiväkirja

Ukon seikkailut Trullinummessa

30.11.2016 Ukko rattaiden edessä
Lumea oli satanut yön aikana 10 senttiä maahan. Trulliksen piha oli aurattu tarkasti minun saapuessa tallille. Hevoset oli jo ruokittu ja Tinu ja Kaisa taluttivat hevosia tarhoihin. Ukko seisoi vielä karsinassaan ja se hörähti minulle suloisesti. Hymyilin orille ja avasin sen karsinan oven.
"Hei ukkoseni!" naurahdin orille ja rapsuttelin sitä hetken.
Ukko oli kyllä aivan uskomaton ori. Se taipui melkein mihin vain. Kenttäratsastuksessa olimme kilpailleet vain helpoimpia luokkia, mutta niissäkin se oli pärjännyt. Olin ilmoittanut orin muutamiin raveihin ja niissä kaikissa Ukko oli aina juossut rahasijoille asti.
Rapsuttelujen jälkeen laitoin Ukon käytävälle kiinni, sillä muut hevoset tallista oli jo viety tarhoihin. Hain orin harjat ja harjasin sen kuntoon. Ukko pyöri normaaliin tapaansa eikä jaksanut seistä paikoillaan.
Hakiessani Ukon varusteita varustehuoneessa jätin satulan omalle paikalleen ja nappasin mukaan valjaat. Ukko oli helppo varustaa ja pian se seisoikin valjakset päällään. Jätin orin hetkeksi yksikseen ja kävin hakemassa Ellan ajoilta jääneet koppakärryt. Talutin Ukon pihalle ja onneksi Tinu tuli ulkona vastaan. Hän piteli Ukkoa sen aikaa kiinni, kun kiinnitin koppakärryt orin valjaksiin kiinni.
Kun olimme kävelleet tietä pitkin hetken aikaa, käännyimme hieman pienemmälle tielle, jolla uskalsin hieman antaa ohjia Ukolle ja maiskautin hieman. Ukko nosti saman tien ravin. Aluksi kuljimme verkkaisessa ravissa, mutta Ukko nopeennutti vauhtia askel askeleelta meidän kulkiessa eteenpäin lumen peittämässä maassa. Ukko nosti laukan innostuessaan liikaa ja lunta lensi kasvoilleni. Annoin orin ensin hieman kuluttaa ylimääräiset innostukset ennen kuin pidätin sen vauhdin takaisin raviin. Tie teki lenkin takaisin isolle tielle, jota pitkin pääsi takaisin Trullikseen eikä meidän tarvinnut kääntyä tiellä ympäri.
Trulliksen pihaan päästyämme Ukko oli saanut hyvän hien ja huomasi, että se oli joutunut käyttämään hieman voimiaan lenkillä.
"Nyt et oo ainakaan tulossa tarhan aidasta läpi", vitsailin orille riisuessani sitä koppakärryistä ja valjaista. Saatuani orin tavarat vietyä paikoilleen pesin orilta suurimmat hiet pois ja laitoin sen loimi päällä takaisin karsinaan.

27.10.2016 Joulumieltä ilmassa
”Mitä mun rakas pikku-ukkeli?” lepertelin Ukolle.
”Tota menoo sää et ainakaan ikinä saa itelles miestä”, Tinu naurahti kulkiessaan Varron kanssa karsinan ohi. ”Mun pikkune on liian herkkä. Ei sen kuullen saa puhua tollaisia. Emmää muita tarvi, kun mulla on Ukko. Sää menit pettämään Varron!” nauroin naiselle ja rapsutin huomiosta nauttivaa Ukkoa.
Tinu pudisteli päätään nauraen, mutta huudahti äkkiä: ”Täällä sataa lunta!”
Eiväthän hiutaleet mitään suuria olleet, mutta kaikki trullislaiset seisoivat tallin pihassa ihailemassa hiutaleita. Mieleen nousi lämmin glögi, punainen joululakki ja ihanat jouluherkut.
”Tinu, sullehan tulee pian kiire keksiä meille jotain jouluksi!” naureskelin vieressä seisovalle naiselle.
Kaisu ja Tinu lähtivät omille teilleen, ja jäimme Lyran kanssa seisomaan pihaan. Katsoin rastatukkaista ja kysyin innoissani:
”Haluisiks sää lähtee mun ja Ukon maastoon? Meille vois kelvata sun ja Tarjan seura.”
”Mikä ettei. Käykö, jos tavataan tässä vartin päästä?” Lyra hymyili.
Karkasimme omille teillemme varustamaan hevosia.
”Sää sait tänään maastoseuraa. Tarjan!” hymyilin orille, joka pyöriskeli levottomana minun hoitaessa sitä.
En meinannut saada Ukkoa millään ratsastuskuntoon, sillä se vain pyöri ja pyöri, mutta missään vaiheessa sillä ei tuntunut pyörivän päässä. Lopulta sain kiinnitettyä kaikki mahdolliset heijastimet Ukkoon ja talutettua energiaa puhkuvan orin pihalle. Lyra ja Tarja odottelivat meitä pihalla, ja hymyilin heille: ”Vielä sataa lunta, loistavaa!”
Lähdimme liikkeelle ensin Lyra ja Tarja edellä, mutta Ukko ei pystynyt kävelemään lajitoverinsa takana, vaan yritti koko ajan ohittaa edellä menevän Tarjan. Vaihdoimme paikkoja, ja Ukko kulki maltillisemmin Tarjan edellä. Meidän päästessä pienelle tielle uskalsimme mennä rinnatusten, mutta Ukon oli silti pakko yrittää mennä askeleen edellä Tarjaa. Puhuminen meni suurimmaksi osaksi niin, että minä puhuin ja Lyra kuunteli ja tokaisi välillä väliin jotain. Minä kuitenkin tykkäsin puhua, ja Lyra vaikutti hieman hiljaisemmalta ihmiseltä.
”Mää ehdotan tähän väliin, ravia!” virnistin ja annoin Ukolle pohkeita.
Ukkoa ei tarvinnut kahta kertaa käskeä, vaan se jopa innoissaan nosti laukan. Jouduin hieman pidättelemään oria, ja vei oman hetkensä hidastaa vahvan orin vauhtia. Lyra ja Tarja kiisivät meidät meidän ohitse, ja siitä ajatuksesta Ukko ei pitänyt, vaan se laittoi kilpailun pystyyn. Lyra ja Tarja olivat saaneet hyvän etumatkan, mutta kunnianhimoinen Ukko yritti saada ratsukkoa kiinni. Lyra pysäytti Tarjan hetken matkan päähän ja he jäivät odottelemaan meitä.
”Huomaa kyllä, kumpi on ex-ravuri ja kumpi aloitteleva”, naurahdin ja katsoin allani puuskuttavaa oria.
Jatkoimme matkaa eteenpäin ja otimme vielä laukkaspurtinkin, mutta ilman kilpailua. Lunta satoi hitaasti maasta ja polusta huomasi, kuinka pienet hiutaleet pikku hiljaa peittivät maata. Lenkki oli nopeasti ohi ja pian olimme taas Trulliksen pihassa. Meidän tiemme erosivat Lyran ja Tarjan kanssa, ja Ukko jäi hetkeksi katsomaan hevoskaverinsa perään.
Purin Ukon varusteista ja hoidettuani sen heitin sille varmuuden vuoksi kevyen fleeceloimen päälle, ettei se vahingossakaan vilustuisi. Ukko pääsi päivittelemään Varron kanssa tarhaan ja hirnumaan sieltä edestakaisin kävelevälle Villelle, joka puhui puhelimeen. Naurahdin Ukolle. Tämä päivä oli itsellinen jotenkin erityinen. Ehkä joulun läheneminen lämmitti myös mieltä. Vilkaisin vielä uhmaa uhkuvaa suomenhevosoria, joka sisältä oli vain mammanpoika. Palasin talliin, sillä minulla oli vielä tallitöitä kesken ja ajattelin, että voisin auttaa Tinua tai Kaisua iltatallin tekemisessä.

01.09.2016 Työhevosvalmennus & maastoilua, kirjoittanut Tinúvel
Työhevosvalmennus
Nicky ja Ukko pääsisivät tänään harjoittelemaan kentän lanausta. Ensin Nicky sai kuitenkin ottaa tuntumaa oriin ihan ohjasajaen, jotta näkisin hieman miten ori toimii ajossa. Ukko vaikutti ihan pätevältä ajettavalta, vauhdin säätely (ja etenkin sen lisäys!) sujui hyvin pitkälti pelkillä ääniavuilla ja käännöksissäkin ori kulki pyydettyyn suuntaan heti ensimmäisen pyynnön jälkeen. Annoin Nickyn valita tiet itsenäisesti, kunhan muistaisi tehdä myös ympyröitä ja pysähdyksiä. Pysähdyksissä orin keskittyminen tuntui ajoittain hieman herpaantuvan, mutta Nickyn pyytäessä orin jälleen liikkeelle se oli taas keskittyneesti mukana. Pyysin Nickyä ottamaan myös muutaman ravipätkän pitkillä sivuilla ja Ukko vaikuttikin erittäin reippaalta.
Kun olin tyytyväinen Nickyn ja Ukon yhteistyöhön ohjasajossa, oli aika valjastaa ori lanan eteen. Nickyn pyytäessä orin ensimmäistä kertaa liikkeelle lanan kanssa ori lähti liikkeelle melkoisella rykäisyllä, jonka jälkeen se paahtoikin menemään eteenpäin turhankin rivakkaa vauhtia. Huomautin näistä asioista Nickylle ja pyysin pysäyttämään Ukon seuraavalle pitkälle suoralle. Ukko pysähtyi hyvin, mutta liikkeellelähdössä ori jälleen riuhtaisi lanan liikkeelle. Ihannehan olisi, että hevonen "työntää" kuorman liikkeelle nojaamalla länkiä vasten. Pyysin Nickyä siis jälleen pysäyttämään orin otolliseen kohtaan ja pyytämään sitä uudestaan liikkeelle, mutta erittäin pienin avuin. Liikkeellelähtö ei tälläkään kertaa ollut ihan oppikirjan mukainen, mutta selkeästi jo sujuvampi.
Annoin Nickylle jälleen luvan valita itse miten kentän lanaisi, mutta kehotin välttämään tiukkoja kurveja. Ukko oli etenkin aluksi melko kiireisen oloinen ja Nickyllä oli ajoittain selkeästi vaikeuksia pysyä orin menossa mukana, mutta muuten ori suhtautui työskentelyyn erittäin positiivisella mielellä. Pari kertaa jouduin huomauttamaan Nickylle ettei itse ajaudu liian lähelle lanaa, etenkään kaarteissa. Kun kenttä oli lanattu, pyysin Nickyä ohjaamaan Ukon ulos kentältä, jotta voisimme jättää lanan parkkiin aitojen ulkopuolelle aidan vierustalle.
Lanaus oli Ukolle uusi juttu, mutta kaikesta huolimatta nuori ori toimi oikein mallikkaasti ensikertalaiseksi. Ajoittain ori on turhan hätäinen ja liikkeellelähtö menee vielä turhaksi riuhtomiseksi, mutta eiköhän ori opi, kun pääsee tekemään tällaista hommaa useamminkin. Nicky itse pysyi koko ajan hyvin rauhallisena ja yhteistyö orin kanssa sujui hyvin.

Maastoilua
Olin luvannut tarjota Nickylle pullakahvit kylän toisella laidalla sijaitsevassa kesäkahvilassa, joka oli auki tänään viimeistä päivää tänä vuonna. Matka kaffeelle taitettaisiin tietenkin ratsain, joten Nicky ratsautui Ukko-orinsa selkään samalla, kun itse nousin orin tarhakaverin Varron selkään. Otimme suunnaksi ensin metsätien, jota kohti suuntasimme ratsumme lähes rinta rinnan, samalla tietty heppajutuista puhellen.
Metsätien puoleen väliin ehtiessämme huomasin, että reittivalinta ei ollut mitä mainion. Hirvikärpäshyökkäyksestä kärsivät sekä ratsastajat että ratsut, joten noiden kamalien petojen kynsistä pyrimmekin karkuun reippaalla ravipätkällä. Kun hiekkatie vihdoin pilkotti metsätien toisessa päässä uskalsimme viimein hidastaa ratsumme takaisin käyntiin. Hiekkatien toisen puolen kapea metsäkaistale oli hakattu matalaksi tänä kesänä, jonka ansiosta hiekkatietä köpötellessämme hirvikärpäsiä (ainakin tuntui) olevan paljon vähemmän. Etenkin Ukko oli metsässä ollessamme tehnyt selväksi inhonsa noita ällöttäviä otuksia kohtaan muutamalla pukilla, mutta nyt ori oli selkeästi tyytyväisempi ja Nicky uskalsi antaa sille enemmän ohjaa.
Kahvilalle päästäksemme meidän oli kuljettava pieni pätkä asvalttitietä. Kuljimme Varron kanssa edellä, Nicky ja Ukko seurasivat parin hevosenmitan päässä takanamme. Jostain kaukaa kuului jo parin viritetyn mopon korviavihlova ujellus, mutta ehdimme onneksi kääntyä pois toiselle hiekkatielle ennen mahdollista kohtaamista. Hiekkatiellä päästin Nickyn ja Ukon kärkiratsukoksi, sillä Ukko ei ollut tykännyt kulkea Varron takana ja mopojen äänetkin olivat saaneet sen hieman kiukustumaan. Marssijärjestyksen vaihdon jälkeen matka sujui taas mukavissa tunnelmissa ja olimmekin jo melkein perillä. Kuljettavana oli vielä toinen asvalttipätkä, tällä kertaa onneksi vain reilu sadan metrin matka. Nicky ja Ukko olivat tällä kertaa joukon johtajina.
Kesäkahvilan pihaan kääntyessämme ratsumme saivat heti ihailijoita muutamasta jäätelöä nauttimassa olleesta lapsesta. Jalkauduimme ratsujemme selästä ja jätin hevoset Nickyn huostaan samalla, kun lähdin itse hakemaan meille kahvia ja pullaa sisältä. Palasin pian takaisin ostosten kera. Myyjätäti oli antanut parit sokerit hevosille annettaviksi ja Ukko ja Varro imuroivatkin nuo herkut hetkessä käsistämme. Kahvittelimme rauhassa hevosten saadessa rapsutuksia muutamilta kanssakahvittelijoilta. Kun kahvit oli juotu ja pullat syöty, nousimme jälleen hevosten selkään ja käänsimme ratsumme kotia kohti.

31.08.2016 Suomipoika ei sadetta pelkää
Vettä satoi kaatamalla taivaalta, mutta pakkohan se oma hevonen oli silti mennä liikuttamaan. Sitä se oli se elämä hevosen kanssa. Automatka sujui ihan kohtalaisesti, mitä välillä oli pakko pysähtyä, kun ei meinannut sateessa nähdä eteensä. Lopulta selvisin Trulliksen pihaan ja juoksin talliin sisään.
"Säähän muistutat ihan lepakkoo, kun tuolla musta sadetakki päällä kirmaat", Tinu virnisteli tallin oven suusta katsellen taivaalta tippuvaa vettä.
Naurahdin ja kuulin matalan hirnahduksen. Käänsin katseeni kohti Ukon karsinaa, jossa rautias ori puhalteli ilmaa minua kohti.
"Mitä hölmöläinen? Mitä haluaisit tehdä tänään? Eikö katottais vaan Netflix ja syötäis sipsiä?" virnistin orille.
Ukon hoitamisesta hoitopuomilla ei voinut haaveilla, vaikka siinä olisi saanut orin pestyä puhtaaksi. Ei auttanut kuin varoa varpaitaan ja hoitaa Ukko karsinassa. Hoidin Ukon mieluummin vapaana kuin kiinni, koska silloin varpaideni mustenemisriski olisi pienempi. Kaviot sain putsattua ja orin karvan melkein kiiltämään. Satulan kanssa en jaksanut ruveta riehumaan, vaan tyydyin pelkkiin suitsiin. Sade oli rauhoittunut hieman ja vettä tuli taivaalta enää tihkuttamalla.
Talutin Ukon kentälle ja kiipesin jakkaralta orin selkään. 4-vuotiaaksi Ukko oli jo aika paljon oppinut, vaikka sillä olisi vielä paljon opittavaa. Ukon emä oli kilpaillut työhevoskilpailuissa, joten samaa odotin myös Ukolta. Onneksi Tinu oli luvannut auttaa minua orin koulutuksessa. Ukko lähti heti liikkeelle käskyistäni reippaassa käynnissä. Muutaman käyntikierroksen jälkeen annoin Ukolle pohkeita ja ori nosti liitävän ravin. Jouduin jarruttelemaan orin vauhtia ja meni hetki, että Ukko totteli. Orin selkä oli vielä aika leveä kesälaitumien jälkeen, mutta pikku hiljaa senkin mahaa oltiin saatu pienennettyä treenaamalla.
Ravailujen jälkeen annoin Ukolle lisää pohkeita. Aluksi ori ei meinannut nostaa laukkaa, mutta kannustettuani tarpeeksi se nosti. Ukon laukka lähti hieman tömähtävästi liikkeelle, mutta tasaantui pikku hiljaa. Ohjasin Ukon voltille ja ori osasi itse vaihtaa laukkaa, vaikka itse temppua en ollutkaan saanut orille vielä opetettua.
Olimme jo hyvän tovin saaneet ratsastaa tihkusateessa, kun rankkasateet päätti yllättää. Ukkokin kävi hieman levottomaksi isoista pisaroista, jotka tippuivat päällemme. Laskeuduin alas orin selästä ja talutin sen talliin. Ukko pääsi suoraan pesukarsinaan, jossa kuivasin sen ja laitoin orin omaan karsinaansa.
"Nythän on mainio keli puhdistaa varusteita", virnistin Kaisalle, johon törmäsin varustehuoneessa. Kaivoin esiin satulasaippuan ja sienen alkaen jynssäämään Ukon varusteita.

17.07.2016 Ukko laidunkunnossa
Laidunkausi oli alkanut, mikä oli ihanaa Ukon mielestä. Minulle se oli yhtä tuskaa, sillä jos halusin lähteä ratsastamaan, oli oikea työmaa saada Ukko laitumella kiinni. Nytkin olin juossut orin perässä 15 minuuttia, ja Ukko alkoi vasta innostua hommasta. Katsoin Varroa tuskissani, joka vilkuili meitä välillä ja söi itseään parempaan laidunkuntoon. Yritin perustempulla saada Ukon kiinni rapistellen muovipussia, mutta Ukko muisti tempun liiankin hyvin eikä langennut ansaan. Orin perässä juoksemisesta ei tullut mitään, joten päätin luovuttaa. Tänään ori jäisi ilman liikutusta. Ukon seistessä kauempana astelin Varron luokse ja jäin hetkeksi rapsuttelemaan ruunaa.
Hetken rapsuteltuani Varroa, joka nautti saamastaan huomiosta, tunsin kevyen hengityksen niskassani ja joku tönäisi minua turvallaan. Ukko oli tullut mustasukkaiseksi siitä, että Varro sai huomiota, mutta se ei. "Olisipa se heti pitänyt arvata", naurahdin ja kieputin riimunnarun orin kaulan ympäri tämän huomaamatta. Ukko meinasi aluksi lähteä karkuun, mutta kun se tajusi jääneensä kiinni, se luovutti ja jäi paikoilleen. Laitoin sille riimun päähän ja kiinnitin riimunnarun lukon riimuun kiinni. Lähdin kohti laitumen porttia raahaten massiivista oria perässäni. Ukko näytti pettyneeltä, sillä minä olin voittanut tämän erän.
Olin sitonut Ukon kiinni hoitopuomiin siksi aikaa, että hain sen varusteet varustehuoneesta. Kun palasin varustehuoneesta, huomasin, että Ukko oli jo kerinnyt tekemään oman ralliradan hoitopuomin eteen. Laitoin satulan ja suitset hoitopuomille ja laskin hoitotarvikkeet maahan riittävän kauaksi Ukon lähettyviltä, että se ei vahingossa rikkoisi uutta hoitopakkiaan niin kuin viimeksi. Ukon harjaaminen sujui nopeasti ja pian sen ruskea karva kiilteli auringossa. Kaviotkin oli helppo pustata orin rallikilpailuista huolimatta. Siirsin hoitopakin tallin seinän viereen, ettei joku kompastuisi siihen. Hain vielä pikaisesti kypäräni tallista, kunnes palasin varustamaan Ukon. Suitset sai helposti orin päähän, mutta satulavyötä sain kiskoa tosissani. "Miten joku voi lihoa kuukaudessa näin paljon?" katsoin kysyvästi Ukolta, mutta se vain luimisteli minun kiristäessä satulavyötä. "Mennään sitten ilman satulaa."
Vein satulavyön takaisin talliin ja palasin orin luokse kiiveten sen selkään tuolin päältä. Orin maha oli leventynyt todella, mutta toisaalta nyt tuntui turvallisemmalta istua sen selässä.
Olimme kulkeneet jo hyvän aikaa ja olin ylpeä Ukosta, ettei sen kunto ollut pudonnut huomattavasti. Ylämäkeen tullessa annoin orille hieman pohkeita, ja se nosti hitaahkon ravin. Orin hidas vauhti hieman yllätti minut, sillä olin tottunut pitämään sen harjasta kiinni orin kiihdytellessä. Annoin orin ravata omalla vauhdillaan ylämäkeen, etten rasittaisi sitä liikaa. Nopeasti orista oli koulittu kohtalainen ratsu, mutta minulla oli vielä mielessä kokeilut sen kanssa työ- ja ravihevosurilla.
Tultuamme alamäen turvallisesti ravissa alas annoin Ukolle lisää pohkeita ja yritin saada sen nostamaan laukan. Ori vain kiihdytteli raviaskeliaan, ja jouduin tyytymään raviin. Laukannostot olivat orin kanssa vielä hieman kesken ja vaati paljon, että sen sai nostamaan laukan. Ravailimme niin pitkään, kunnes Ukko alkoi puuskuttaa ja alkoi hiljentämään vauhtia.
"Hienosti sää jaksoit", hymyilin taputtaen oria kaulalle.
Kuljimme käynnissä ja rauhallisessa ravissa takaisin Trullikseen, jonka pihassa seisoi minulle aivan vieras auto. Huomasin Tinun tulevan nurkan takaa ja huikkasin naiselle:
"Onko verotarkastaja tullut kylään vai?"
"Ai niin joo. Te kaksi ette ole vielä tavanneet. Nicky, tässä on mun poikaystävä Ville. Ville, tässä on tuon möhömahan omistaja Nicky", Tinu esitteli meidät toisillemme.
"Sellaista peliä", virnistelin laskeutuen Ukon selästä.
Tinu ja Ville jatkoivat matkaa, ja me puolestamme palasimme hoitopuomille. Ukko oli hikoillut hieman lenkillä, joten raahasin sen pesukarsinaan. Ori ei ollut moksiskaan vedestä, vaan seisoi lamautuneena paikoillaan ja minun oli pakko tarkistaa, että se hengitti yhä. Saatuani orin pestyä ja kuivattua sekä jalat tarkastettua talutin Ukon takaisin laitumelle Varron luokse. Lähellä Ukko päätti heittää laukaksi, koska sille iski kiire päästä kasvattamaan mahaansa. Olin kuin hiihtoratsastaja riimun varressa orin perässä. Onneksi orin kunto ei ollut kummoinen, joten se ei jaksanut laukata muutamaa metriä kauempaa. Saatuani orin turvallisesti laitumelle palasin vielä tallille siivoamaan jälkiäni.

27.04.2016 Karkureissulla
"Vou, vou, vou...", kuului puhelimestani sen alkaessa soimaan.
Nostin närkästyneenä kännykän korvalleni vastaten siihen:
"Nicky."
"Ukko on karkuteillä", kuului kännykän toisesta päästä.
"Haha, älä pilaile", vastasin.
"Eikun ihan oikeesti, se on karannut", Tinu sanoi kovemmalla äänellä.
Kiroilin sisäisesti, sillä olin kuvitellut saavani nukkua, mutta unet jäivätkin vain muutamaan tuntiin.
Mumisin Tinulle, että tulisin saman tien.
Vihdoin kaarsin Trulliksen pihaan autollani ja pysäköin sen vakiopaikalleni.
"Tarhan ovi jäi turhan pitkäksi aikaa auki ja Ukko keksi livahtaa siitä", Kaisa selitti.
"Ei se mitään. Eipä tarvi enää liikuttaa sitä niin paljon, kun se on jo hikoillut omasta puolestaan", naurahdin.
Nappasin mukaani riimunnarun ja paljon herkkuja. Päästessäni ulos tallista huomasin, kuinka Ukko kirmaili innoissaan vanhalla tiellä. Lähdin kulkemaan hitaasti kohti oria, ja se huomasi minut pian. Se juoksi luokseni tökäten minua kylkeen kevyesti.
"Sää lähit sitten kuntoileen ilman mua", virnistin orille.
Ukko nappasi pari herkkua kädestäni ja otti jalat alleen huomatessaan riimunnarun. Liikkuessani oria kohti se juoksi yhä kauemmaksi. Sain idean ja käännyin ympäri takaisin kohti Trullista. Tiputtelin herkkuja hyvin välimatkoin toisistaan. En uskaltanut vilkaista taakseni, sillä ajattelin, että Ukko olisi lähtenyt uudestaan karkuun. Etenin verkkaisin askelin, ja pian Ukko sai minut kiinni. Tarjosin sille hieman herkkuja ja kieputin samalla nopeasti riimunnarun sen kaulan ympärille. Ukko alistui siihen, että se jäi kiinni ja seurasi minua Trullikseen.
Harjasin orin kiiltäväksi ulkona auringon pilkistellessä pilven takaa. Kavioiden putsaukseen vierähti vartti Ukon kiskoessa jalkaansa irti otteestani. Samalla tarkistin, ettei sillä ollut mitään kavioissaan, mutta orilla ei ollut naarmuakaan. Hain satulahuoneesta liinan, jonka kiinnitin Ukon riimuun, ja talutin sen tyhjälle kentälle. Ukko osasi jo kulkea voltilla minun juoksettaessa sitä. Raippaakaan ei tarvittu ja useimmin Ukko pelkäsi raippaa, joten sen poisjättäminen kuulosti järkevältä idealta. Ukko nosti nopeasti raville minun käskiessä, mutta laukalle nostaminen oli vaativampaa, ja Ukko olisi mieluummin vain mennyt kiitoravia ympyrällä. Lopulta se nosti laukan, mutta tiputti nopeasti takaisin.
Kun Ukko oli juossut tarpeeksi liinassa, kävin heittämässä sen kanssa vielä pienen maastolenkin, että se saisi palautettua itsensä vielä kunnolla. Ukko kulki leppoisasti vierelläni ja puhisi välillä käteeni kerjäten lisää herkkuja.
"Sori, kaikki meni jo", hymähdin orille.
Päästyämme takaisin Trullikseen päästin Ukon tarhailemaan kavereidensa, Paaveen ja Varron, kanssa.

22.-24.04.2016 Viikonloppuleiri Trullinummessa
Kello 9 piti olla hereillä, ja minä seisoin hiukset pystyssä sekä silmät kierossa tallikäytävällä. Kaisa naurahti minut nähdessään, ja hymyilin väsyneenä naiselle. Avasin karsinassa tömistelevän herran karsinan oven. Ukko puhisi hiuksiini odottaen, että jotakin tapahtuisi. Aloittaessani Ukon harjauksen tajusin, että olimme valmistautumassa koulutunnille, ja olin sopinut Tinun kanssa, että voisin ratsastaa tunnilla Pipsulla. Ei auttanut kuin nopeasti kiertää toiselle puolelle tallia ja hoitaa äkkiä voikko poni kuntoon
. Olimme A-ryhmässä ja kerkesimme tunnille juuri sopivasti. Minä en ollut kouluratsastajien parhaimmistoa, mutta onneksi kouluratsastustehtävät oli helppoja, ja selvisimme niistä Pipsun kanssa. Pipsu kulki hyvin, vaikkakin meillä oli hieman ongelmia taivutuksissa. Aluksi en meinannut saada tammaa taipumaan ja lisäksi omat virheeni kruunasivat kaiken. Lopulta Tinun hyvien neuvojen avulla sain virheeni korjattua ja Pipsun taipumaan.
Tinu varoitteli minua, ettei Pipsu nostaisi laukkaa aivan helpolla. Minulla oli sen verran kokemusta ravureilla ratsastamisesta, että sain Pipsun nostamaan laukkaan ravista miltein ensimmäisellä kerralla. Tamman laukka oli mukavan keinuvaa, ja se todellakin veti vertoja ravureiden laukalle. Jarruttaessamme takaisin raviin jouduin kannustamaan Pipsua, kun Tinu huomautti minulle, että tamma laahusti. Pian tunti oli ohi, ja laskeuduin Pipsun selästä halaten sitä. Pipsu oli kyllä mahtava poni!
Kahden aikaan alkoi agilitytunti, ja olin jo hyvissä ajoin harjailemassa Ukkoa valmiiksi. Tinu ja Kaisa olivat rakentaneet agilityradan valmiiksi kentälle, kun saavuimme kentälle. Ukko ryntäili ympäriinsä, mutta sain sen nopeasti takaisin sen hallintaani. Me pääsimme aloittelemaan puomien luota, ja Ukko käveli rennosti niiden yli. Turhankin rennosti, sillä sen kavio kopsahti puomiin, ja toisella kerralla yritin kannustaa Ukkoa hieman ja ravasimme reippaasti puomien yli.
Puomien jälkeen pääsimme kokeilemaan rengasta, joka oli yksi kauheus Ukon mielestä. Ukko yritti ensin haistella rengasta kahden metrin etäisyydestä ja se hetken kaarteli sen ympärille ennen kuin uskaltautui lähemmäksi. Kun ori tajusi, ettei rengas syö sitä, se rentoutui, ja sain sen talutettua niin, että sen etujalat olivat renkaan sisällä. Seuraavana oli vuorossa pujottelu, joka sujui meiltä kuin tanssi, vaikka välillä Ukko yritti kiitää tolpan ohi.
Hyvin menneen agilitytunnin jälkeen Ukko pääsi tarhailemaan, ja minä pääsin syömään. Suunnittelimme päivällisen aikana leirikisaa ja sen tehtäviä. Ruoka oli erittäin hyvää ja seura oli hauskaa. Juttuakin riitti vielä ruokailun jälkeen, eikä pöydästä meinannut päästä pois. Yhdeltätoista oli yömaasto/leirikaste. Tallissa Ukko katsoi minua hieman hämillään, että herätin sen tähän aikaan illasta ja pilasin sen kauneusunet. Ori kuitenkin piristyi silmissä, kun aloin harjaamisen ja hain sen varusteet. Saimme hetken odotella muita tallin pihassa, ja Ukko käveli levottomana sivulta toiselle. Lopulta kaikki pääsivät ulos ja nousimme hevosten selkiin. Tinun johdolla lähdimme kohti maastoa.
Ukko pysyi jonossa eikä yrittänyt temppuilla. Ori saattoi olla sen verran väsynytkin, ettei se jaksanut edes yrittää. Ravipätkällä Ukko nosti ravin hieman laiskasti, mutta se reipastui koko ajan enemmän, ja pian kannustamisen sijaan jouduin pidättelemään oria, että se ei olisi juossut turpa kiinni edellä menevän ratsukon takapuolessa. Lopulta palasimme takaisin Trullinummeen ja pääsimme kaikki nukkumaan.
Tapahtuman järjestäjän, Tinúvelin, kommentti:
Agility puolestaan teki Ukolle varmasti hyvää, kuten myös keskinäiselle suhteellenne orin seuratessa sinua luottavaisesti, vaikka sitä välillä vähän jännittikin.

22.03.2016 Ukosta ravuri?
Siinä, missä Ukko kasvoi, kasvoi myös Trullinummen hevosten määrä. Trullikseen oli muuttanut syötävänsuloinen suokkivarsa Hämy. Me vielä Ukon kanssa kehiteltäisiin suunnitelma popsiaksemme pikkutamman suihimme. Ukko oli saanut myös uuden kaverin, Paaveen. Ruuna oli komea, mutta liian suuri popsittavaksi.
Hymyilin vinosti Ukolle, joka raapi päätään mahaani:
”Mää sain idean, Ukko. Mitä jos tehdäänkin susta ravihevonen?”
”Tuoko ravurina?” Kaisa kikatti kulkiessaan orin karsinan orin. ”Se ei osaa kuin juosta tallista ulos.”
Kikatin Kaisan kanssa, ja Ukko mulkaisi minua loukkaantuneennäköisenä.
”Älä huoli. Kyllä me joku elämäntarkoitus sulle keksitään”, yritin lohduttaa oria.
Hain se hoitokamppeet ja aloin harjata oria. Olin ollut laiskalla tuulella, enkä jaksanut kiinnittää Ukkoa käytävälle, vaikka tein paljon suuremman työn, kun juoksin ympäri karsinaa Ukon perässä. Selvisin orin hoitamisesta ilman kipeitä varpaita ja palasin varustehuoneeseen. Tongin hetken orin tarvikkeita ja aloin miettiä, mitä keksisin sen kanssa tänään. Sen selkään en todellakaan olisi vielä nousemassa. Mieleeni tuli ehdotukseni orin raviurasta ja muistin, että minulla oli Ellan vanhat valjaat ja ohjakset jossain pimeässä nurkassa. Toivoin, että valjaat mahtuisivat möhömahaisen orin mahan ympäri. Nappasin mukaani Ukon suitset, joihin ori oli jo tottunut.
Onnekseni valjaat mahtuivat Ukon päälle ja talutin orin pihalle. Olin tarttunut tiukasti sen suitsiin ja yritin saada orin tallista ulos rauhallisesti. Kumma kyllä Ukko käveli pää korkealla arvokkaannäköisenä tallista ulos. Minun sählätessä ohjien ja valjaiden kanssa Ukko katseli minua hieman kummissani, mitä minä olin tällä kertaa keksinyt.
”Sää et tosissas kuunnella, mitä mää sanoin”, Kaisa naureskeli minulle katsellessaan touhujamme.
”Oota, kun tästä tulee ravihevonen!” näyttelin uhmakasta.
Kaisa vain pyöritteli päätään nauraen. Ukko seurasi minua aluksi, kun yritin mennä sen selän taakse ohjatakseni sitä takaa. Pyöriskelimme hetken ympäri pihaa ja yritin keksiä jotain päähäni. Talutin Ukon tielle ja annoin sen kulkea hieman edellä. Ukko jäi aina hieman odottelemaan, mutta maiskuttelin orille ja yritin saada sitä pitämään vauhdin. Ukko alkoi pikkuhiljaa saada kiinni siitä, mitä yritin, eikä se enää jäänyt odottelemaan minua.
Jättäydyin koko ajan hieman taaksepäin ja pian pystyin jo ohjailemaan oria ohjaksista. Käänsin orin polulle ja se pysähtyi ihmettelemään, mitä yritin. Maiskautin hieman ja ori lähti liikkeelle. Sain sen käännettyä polulle ohjaksilla ilman muita ihmettelyitä. Pikkuhiljaa Ukko alkoi innostua ohjasajosta ja se kiihdytti vauhtia. Loppujenlopuksi jouduin juoksemaan sen perässä yrittäen pidättää sitä samalla. Tuloksena olikin hiihtoratsastus - vain ilman ratsastajaa ja suksia. Maatessani rähmälläni lumipenkassa kaduin, etten ollut laittanut nastakenkiä jalkaan. Ukko seisoi vierelläni ja puhisi lisää lunta päälleni.
Palasimme Trulliksen pihaan. Loppumatkalla Ukko oli kävellyt rauhallisesti ja se oli alkanut ymmärtää, mitä tarkoitin, kun nyin vain toisella ohjalla. Talutin Ukon karsinaansa ja purin sen valjaista. Kaivoin taskustani porkkanan, jonka annoin orille. Ukko jäi onnessaan syömään porkkanaa, kun pesin sen kuolaimet ja vein valjaat varustehuoneeseen. Enää en tunkenut valjaita pimeimpään nurkkaan, sillä uskoin, että niille tulisi vielä käyttöä. Päästyäni takaisin Ukon luokse kiinnitin riimun sen päähän ja talutin orin tarhaan Paaveen ja Varron luokse. Riimunnarun irrottua riimusta Ukko kiihdytti sekunnissa nollasta sataan ja kiisi tarhan toiseen päähän kirmaten takaisin. Ori teki pari pukkia ennen kuin rauhoittui ja palasi luokseni.

04.-06.03.2016 >Nuorten valmennusviikonloppu Adinassa
Pian Kisatalli Mangon nuorisopäivien jälkeen lähdettiin Ukon kanssa Lapin maisemiin viikonlopun mittaiselle nuorten valmennukseen Adinaan. Ukko jaksoi seistä hienosti kopissa ja se pääsi aina välillä jaloittelemaan. Saavuimme Adinaan aika myöhään illalla. Ukko pääsi tarhailemaan, ja aloin saman tien valmistamaan sen iltaruokaa. Jannica esitteli Adinan tiloja meille, ja hetken kerkesimme tutustumaan toisiimme iltapalapöydässä. Kävimme kaikki yhdessä hoitamassa iltatallin, jonka jälkeen Jannica huikkasi meille, että Adinan allasosasto oli käytettävissä kello 22:n asti.
Minä en todellakaan ole mikään aamuihminen, joten skippasin aamutallin teon aivan suosiolla väliin. Kahdeksan aikoihin minun oli pakko raahautua viemään Ukko pihalle ja syömään aamupalaa. Siivottuamme tallin kävimme pienellä metsälenkillä. Ukko käveli rennosti eikä yrittänyt pelleillä. Sain olla todella ylpeä orista. Päiväheinien jaon jälkeen Jannica kertoi meille varsojen ruokinnasta, ja pian pääsimme kokoamaan irtohypytysrataa. Ensin irtohypytettiin Nastaa ja Liljaa, joiden jälkeen oli Ukon ja Kultsin vuoro. Ukko temppuili hieman alussa, eikä se pysynyt irtohypytysradalla. Lopulta Ukkokin saatiin hyppimään esteiden yli.
Illalla kokeiltiin maastoesteitä ja järjestettiin agilitykilpailut, jotka kumpikin sujuivat orin kanssa kohtuullisesti. Ukon ohjaamisessa ei ollut ongelmia, mutta ori ei ollut lainkaan hyppytuulella. Iltatallin ja iltapalan jälkeen oli mahdollista päästä taas altaille, ja pakkohan sine oli päästä rentoutumaan. Aamulla kävin vielä pulahtamassa avannossa, ja avannon vaikutus todella toimi, sillä heräsin kunnolla. Aamutallin jälkeen ja tallin siivouksen jälkeen teimme ohjasajoharjoituksia, ja Ukko toimi hyvin. Se kuunteli koko ajan, mitä pyysin siltä, eikä se jättänyt aikaa pelleilyyn. Sen jälkeen jaoimme päiväheinät ja kokoonnuimme juhlalounaalle. Jannica antoi meille kaikille samalla palautetta viikonlopusta.
Tapahtuman järjestäjän, Jannican kommentti:
Ukko oli leirin ainoa oriosallistuja ja parivuotias ori käyttäytyi erittäin hyvin tammojen keskellä! Sama kai päti omistajaankin ;) Suurikokoinen ori nautti harjailusta Adinan leveillä käytävillä, toisin kuin kotonaan, ilmeisesti hälinää oli sen verran, ettei Ukko ehtinyt tutkailla hoitavaa Nickyä sen enempää. Ensimmäinen päivä leirillä sujui hienosti ja ori kotiutui samantien päästessään tarhaamaan Adinan pihatto-orien kanssa. Lauantain metsälenkillä Nicky oli ihan fiiliksessä orin ollessa rento ja kuuliainen, ei se kuulemma kotona koskaan malttanut keskittyä kävelemiseen, vaan huuhaili omiaan. Irtohypytyksessä tulikin hieman ongelmia vastaan, kun riiviö ei millään olisi meinannut pysyä johteiden sisäpuolella. Lopulta saimme orin pomppufiilikselle ja esteet alkoivat ylittymään sekä maneesissa että maastoesteillä. Nicky taisi olla itse vähän huonolla tuulella irtohypytyksessä, koska ohjasajohommissa olikin ihan eri vaihde silmässä. Ukko oli selkeästi muita varsoja paljon edellä tässä lajissa, kuten tietenkin 2-vuotiaan kuuluu jo ollakin. Ori teki erittäin hienot pysähdykset ja kulki reippaasti kaikissa askellajeissa ohjasajoharjoituksissa. Hankitreeni sujui kivasti toisella lenkillä maaliskuisessa metsässä ja sen jälkeen olikin aika pakkailla varusteita ja nuorisoa autoon.

01.-02.03.2016 Nuorisopäivät Kisatalli Mangossa
Kisatalli Mangossa järjestettiin nuorisopäivät, ja ilmoitin - totta kai - Ukon mukaan! Hyvästelimme yön ajaksi jo tutuksi tulleen Trullinummen ja lähdimme kohti Mangoa. Ukolle oli varattu yksi karsina Mangosta yön ajaksi ja minulle oli paikka aittarakennuksessa. Matkaan ei vierähtänyt pitkä aika ja pian selvisimme Mangon pihaan. Saavuttuamme purimme tavarat, ja Ukko pääsi jaloittelemaan tarhaan. Mango oli huomattavasti suurempi kooltaan kuin Trullinummi.
Syömisen jälkeen lähdimme maneesiin, jonne oli rakennettu irtohypytystä. Ukko katsoi minua hieman hölmistyneenä, kun kannustin sitä hyppäämään ja lopulta se loikkasikin yhden esteen yli. Tyydyin siihen suoritukseen ja vein orin kentälle, jonne oli kyhätty agilityrata. Agility oli Ukosta huomattavasti hauskempaa ja ori jopa innostui ohjailemaan minua radalla. Illalla maneesissa järjestettiin vielä irtohypytyskilpailu, johon ilmoitin Ukon mukaan. Ori hyppikin ihan kivasti, ja saimme sen ylittämään irtona 100cm - se sijoittautui luokassaan toiseksi.
Kun minä heräsin, muut olivat jo tehneet aamutallin. Minä olin ollut eilisestä niin väsynyt, etten ollut jaksanut herätä aikaisin aamulla. Jouduin hetken etsimään Ukon karsinaa isosta tallista, mutta ori kyllä ilmoitti minulle selvästi, missä se oli huomatessaan minut. Hain Ukon hoitokamppeet ja harjasin sen oikein komeaksi, että se häikäisi kaikki. Ukko li levottomalla päällä ja pyöriskeli minkä kerki minun hoitaessa sitä.
Ukko hyöri ja pyöri jo siinä vaiheessa, kun taluttelin sitä Mangon tallin pihassa. Osasin jo kuvitella, minkälaisen show’n Ukko vetäisi niin sanotussa arvostelutilanteessa. Meidän vuoromme tuli ja talutellessani Ukkoa ympäriinsä arvostelutilaisuudessa se seurasi minua kuin koira ja liikutti jalkojaan kuin GP-tason kouluhevonen. Vaikka talutus olikin sujunut hyvin, Ukon seisottamisesta ei tullut mitään. Ensin ori seisoi jalat sikin sokin ja kun viimein sain sen seisomaan ryhdikkäästi, Ukko päätti laittaa pakin päälle ja peruutteli kiskoen minua perässään. Se lopetti peruuttamisen ja alkoi hinkata päätään minun takkiini. Vilkaisin orin jalkoja, jotka olivat vaihteeksi sikin sokin. Talutin oria hieman eteenpäin ja se otti itse paremman asennon. Hetken Ukko seisoi kuin näyttelyhevonen ja onnekseni joku kerkesi nappaamaan orista kuvan. Ukko taas kyllästyi seisoskeluun ja alkoi pyöriä minun ympäri. Meidän vuoromme oli ohi ja niin oli myös Ukon kouluratsastusesitys.
Kaikille jaettiin sinivalkoiset ruusukkeet ja porkkanapussit. Ukko yritti jo ahnaana viedä porkkanapussia kädestä. Illalla järjestettiin vielä leikkimielinen agilityviesti, johon ilmoitin Ukon mukaan. Joukkueet jaettiin ja me saimme pariksemme Meten ja hänen komean puoliveriorinsa Mr. Alberton. Kisa oli tiukka, ja olin ylpeä Ukosta, koska se seurasi minua kuuliaisena, eikä jäänyt temppuilemaan. Jäimme toisiksi, mutta minua ei harmittanut orin hienon suorituksen jälkeen. Saimme vielä palkinnoksi toiset pussit porkkanoita!

07.02.2016 Ukko saapuu Trullinummeen
Vilkaisin hieman haikeana karsinaa, joka huokusi tyhjyyttään. Varro hörähti hiljaa karsinastaan huomattuaan minun hääriessäni Ellan entisessä karsinassa. Olin jynssännyt karsinan kuntoon ja levittänyt lattialle uudet puhtaat aluset. Trullikseen oli saapunut uusi komea puoliveriruuna. Hymähdin ruunalle ja vilkaisin nopeasti vielä, että kaikki oli kunnossa karsinassa uutta hevosta varten.
Katsoin kelloa. Hevosauto oli hieman myöhässä. Istahdin jäiselle penkille istumaan ja katselin taivaalle. Kaikki asiat olivat tapahtuneet yllättävän nopeasti. Ella oli täyttänyt 8 vuotta. Sekin oli oikea vanhus jo. Hengissähän tamma oli, mutta nykyään se asusteli toisella puolella maailmaa, Australiassa. Ellan karsinaan oli muuttamassa uusi hevonen, Lumiukon Hurmo. Ukko oli jykeväkokoinen, nuori ori ja se oli myös entisen hevoseni jälkeläinen. Puuskahdin hiljaa ja vilkaisin kelloa. Se oli vartin yli yhdeksän. Tinu ja Kaisa olivat lahdanneet hevoset tarhoihin ja putsasivat tällä hetkellä karsinoita. Ledya ravaili ympäriinsä tarhassaan ja kävelin verkkaisesti tamman luokse.
"Sulla ei oo enää Ellaa kilpailemassa täällä sun kaa", huokaisin tammalle hieman haikeana.
Ledya pysähtyi hetkeksi ja katsoi minua. Hiljaisuuden rikkoi tieltä kuuluva auton ääni. Hevosauto kurvasi Trulliksen pihaan. Auton kyljessä luki Joukon ravitalli. Mikael ja Ukko olivat viimein saapuneet. Mieleni kohosi huomattavasti ja loikin innoissani auton luokse. Mikael tiputtautui kuskin paikalta alas ja hyppäsin miehen syliin tätä halaten.
"Menikö matka hyvin?" kysyin mieheltä.
"Sun junttis seisoi tuolla autossa ihan hiljaa ja välillä mun piti tarkistaa, että onko se hengissä. Sen lastaaminen ei ollut mikään helppo juttu ja jouduttiin melkein työntämään se sisään kolmen muun miehen kaa", Mikael naurahti.
"Ettehä te kiusannut mun vauvaa?" virnistin miehelle tökäten tätä kylkeen.
Ukko seisoi Trullinummen pihassa mölisten kovaan ääneen. Kaisa ja Tinu tulivat tallista ulos tarkistaakseen, mikä pihalla seisoi.
"Tuoko on se sun Ukkos?" Kaisa naurahti.
"Joo, tässähän mää", Mikael virnisti tervehtien kumpaakin.
Talutin Ukon Varron luokse tarhalle. Laskin Ukon vapaaksi tarhaan ja ori jäi tuijottamaan Varroa. Varro vilkuili uteliaana uutta tarhakaveria. Hevoset haistelivat hetken toisiaan, kunnes Varro tuntui hyväksyvän orin ja tuli minun luokseni.
"Pääsit kuningattaresta eroon ja sait itselles prinssin kaveriksi", hymyilin Varrolle rapsuttaen sitä. Naureskelin Ukolle, joka innostui heittelemään pukkeja tarhassa.
Palasin hevosautolle, jonka luona Mikael hääri.
"Tarviks sää apua vai voinks mää vaan katsella sua?" kysyin mieheltä.
"Se verran sun Ukollas on kamaa, että apu kelpais", Mikael totesi.
Kannoimme Ukon tavarat sisälle talliin ja Mikael kävi ajamassa hevosauton pois pihan keskeltä. Järjestelimme pitkään Ukon tavaroita Ellan entisille paikoille. Ajatus siitä, että minun 8-vuotiaan lämminverisen ravihevosen karsinassa seisoisi parivuotias suomenhevosori, tuntui vielä oudolta ja sen sulattelemisessa menisi vielä hieman aikaa.
"Rupesiko kaduttamaan lämppärin lähettäminen Australiaan?" Mikael huomasi minun ajatuksiin uppoamiseni.
"Ei, mutta mää vaan haluaisin nähdä Ellan", virnistin miehelle.
Ulkoa kuului kova hirnahdus. Arvasin jo, että se kuului Ukolle.
"Ei tuota mölyä voi katua", naurahdin.
Aika kului nopeasti ja kun katosin kelloa, se näytti puolta kahtatoista. Kaisa ja Tinu alkoivat ruokkimaan hevosia. Kysyin heiltä, tarvitsevatko apua.
"Kunhan ruuat päätyvät hevosten suihin, eivätkä teidän ruokasotaan", Tinu naurahti.
Homma sujui nopeasti , kun neljä ihmistä hoiti hommat. Hevoset olivat syöneet ja Ukon viimeisetkin tavarat olivat paikoillaan. Ehdotin Mikaelille, jos kävisimme taluttelemassa Ukkoa ja mies suostui ehdotukseen. Nappasin Ukon riimunnarun jatkeeksi tarhasta. Varro jäi hieman pettyneenä katsomaan meidän kadotessa tallin pihasta. Ukko tanssahteli lumisateessa ja välillä se pysähteli haistelemaan lunta.
"Se käyttäytyy kuin pikkuvarsa", Mikael arvosteli.
Minä en vastannut miehelle mitään, mutta nappasin maasta lunta, jonka heitin miehen naamaan. Mikael kosti samalla mitalla takaisin. Hetken pyörittyämme maassa tajusin, että Ukko oli irti, mutta ori vain möllötteli meidän vieressämme meitä hieman hämmentyneenä katsoen.
"Ehkä olisi aika palata Trullikseen", virnistin nousten maasta ja pudistellen vaatteitani lumesta.
Saimme Ukon takaisin tarhaan ja olin iloinen, miten moitteettomasti Ukko oli käyttäytynyt maastoretkellä. Hyvästelin samalla Mikaelin, joka loikkasi hevosauton kyytiin ajaen takaisin kotiin.
"Nyt me ollaan kaksin", virnistin Ukolle, joka seisoi portin vieressä ollen minun rapsuteltavana.

Webdesign © Shady -- Ulkoasun kuvat © Alexander Cahlenstein, Moyan Brenn, Søren Juhl (CC BY 2.0)
Tämä on virtuaalitalli
Stall Wäckelin
OTSIKKO

Tervetuloa! h1-fontti

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Itaque mihi non satis videmini considerare quod iter sit naturae quaeque progressio. Quod autem principium officii quaerunt, melius quam Pyrrho; Sed quae tandem ista ratio est? Cuius ad naturam apta ratio vera illa et summa lex a philosophis dicitur. Hoc loco tenere se Triarius non potuit. Sic vester sapiens magno aliquo emolumento commotus cicuta, si opus erit, dimicabit. Duo Reges: constructio interrete. Suam denique cuique naturam esse ad vivendum ducem.

Quod cum accidisset ut alter alterum necopinato videremus, surrexit statim. Quam nemo umquam voluptatem appellavit, appellat; At ille pellit, qui permulcet sensum voluptate. Qui est in parvis malis.

Tervetuloa! h2-fontti

Hoc non est positum in nostra actione. Haec dicuntur fortasse ieiunius; Invidiosum nomen est, infame, suspectum. Philosophi autem in suis lectulis plerumque moriuntur. Et quidem, Cato, hanc totam copiam iam Lucullo nostro notam esse oportebit; Quae cum dixisset paulumque institisset, Quid est? Ad eas enim res ab Epicuro praecepta dantur. Est igitur officium eius generis, quod nec in bonis ponatur nec in contrariis. Hic ambiguo ludimur.

An potest, inquit ille, quicquam esse suavius quam nihil dolere? Nam ante Aristippus, et ille melius.

Esse enim, nisi eris, non potes. Tum Torquatus: Prorsus, inquit, assentior; Item de contrariis, a quibus ad genera formasque generum venerunt. Non laboro, inquit, de nomine. Erit enim mecum, si tecum erit. Cur post Tarentum ad Archytam?


Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hevosen Nimi
yksisarvinen

Hoc non est positum in nostra actione. Haec dicuntur fortasse ieiunius; Invidiosum nomen est, infame, suspectum. Philosophi autem in suis lectulis plerumque moriuntur. Et quidem, Cato, hanc totam copiam iam Lucullo nostro notam esse oportebit; Quae cum dixisset paulumque institisset, Quid est? Ad eas enim res ab Epicuro praecepta dantur. Est igitur officium eius generis, quod nec in bonis ponatur nec in contrariis. Hic ambiguo ludimur.

An potest, inquit ille, quicquam esse suavius quam nihil dolere? Nam ante Aristippus, et ille melius.

Esse enim, nisi eris, non potes. Tum Torquatus: Prorsus, inquit, assentior; Item de contrariis, a quibus ad genera formasque generum venerunt. Non laboro, inquit, de nomine. Erit enim mecum, si tecum erit. Cur post Tarentum ad Archytam?

Hevosen Virallinen Nimi

Virallinen nimi Hevosen Virallinen Nimi

Rekisterinumero VH00-000-0000
Syntynyt 00.00.0000 > 3v
Rotu & sukupuoli Rodunnimi, tamma
Säkäkorkeus, väri 00cm, Riemunkirjava
Kasvattaja Nimi Niminen
Omistaja Nimi Niminen
Voittosumma 0 v€
Ikääntyminen 3v 00.00.0000 - 4v 00.00.0000 - 5v 00.00.0000 - 6v 00.00.0000 - 7v 00.00.0000 - 8v 00.00.0000 - 9v 00.00.0000

Luonne

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat, vel illum dolore eu feugiat nulla facilisis at vero eros et accumsan et iusto odio dignissim qui blandit praesent luptatum zzril delenit augue duis dolore te feugait nulla facilisi. Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat, vel illum dolore eu feugiat nulla facilisis at vero eros et accumsan et iusto odio dignissim qui blandit praesent luptatum zzril delenit augue duis dolore te feugait nulla facilisi. Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum.

Sukutaulu

Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain
Nimi
rotu, väri, jotain
Jotain Jotain

Jälkeläiset

s. 00.00.0000 - ori, Nimi - e. Nimi - om. Nimi (VTR-00000)
s. 00.00.0000 - ori, Nimi - e. Nimi - om. Nimi (VTR-00000)
s. 00.00.0000 - ori, Nimi - e. Nimi - om. Nimi (VTR-00000)
s. 00.00.0000 - ori, Nimi - e. Nimi - om. Nimi (VTR-00000)

Kilpailukalenterit

5-vuotiskausi (click)

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Itaque mihi non satis videmini considerare quod iter sit naturae quaeque progressio. Quod autem principium officii quaerunt, melius quam Pyrrho; Sed quae tandem ista ratio est? Cuius ad naturam apta ratio vera illa et summa lex a philosophis dicitur. Hoc loco tenere se Triarius non potuit. Sic vester sapiens magno aliquo emolumento commotus cicuta, si opus erit, dimicabit. Duo Reges: constructio interrete. Suam denique cuique naturam esse ad vivendum ducem.

Quod cum accidisset ut alter alterum necopinato videremus, surrexit statim. Quam nemo umquam voluptatem appellavit, appellat; At ille pellit, qui permulcet sensum voluptate. Qui est in parvis malis.

4-vuotiskausi (click)

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Itaque mihi non satis videmini considerare quod iter sit naturae quaeque progressio. Quod autem principium officii quaerunt, melius quam Pyrrho; Sed quae tandem ista ratio est? Cuius ad naturam apta ratio vera illa et summa lex a philosophis dicitur. Hoc loco tenere se Triarius non potuit. Sic vester sapiens magno aliquo emolumento commotus cicuta, si opus erit, dimicabit. Duo Reges: constructio interrete. Suam denique cuique naturam esse ad vivendum ducem.

Quod cum accidisset ut alter alterum necopinato videremus, surrexit statim. Quam nemo umquam voluptatem appellavit, appellat; At ille pellit, qui permulcet sensum voluptate. Qui est in parvis malis.

3-vuotiskausi (click)

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetur adipiscing elit. Itaque mihi non satis videmini considerare quod iter sit naturae quaeque progressio. Quod autem principium officii quaerunt, melius quam Pyrrho; Sed quae tandem ista ratio est? Cuius ad naturam apta ratio vera illa et summa lex a philosophis dicitur. Hoc loco tenere se Triarius non potuit. Sic vester sapiens magno aliquo emolumento commotus cicuta, si opus erit, dimicabit. Duo Reges: constructio interrete. Suam denique cuique naturam esse ad vivendum ducem.

Quod cum accidisset ut alter alterum necopinato videremus, surrexit statim. Quam nemo umquam voluptatem appellavit, appellat; At ille pellit, qui permulcet sensum voluptate. Qui est in parvis malis.

Kausi Startit 1. sijat 2. sijat 3. sijat Hylätty Voittosumma Autoennätys Volttiennästys
0-vuotiskausi 0 0 0 0 0 0 v€ 00,0 ake 00,0 ly
0-vuotiskausi 0 0 0 0 0 0 v€ 00,0 ake 00,0 ly
0-vuotiskausi 0 0 0 0 0 0 v€ 00,0 ake 00,0 ly
Yhteensä 0 0 0 0 0 0 v€ 00,0 ake 00,0 ly

Päiväkirja

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat, vel illum dolore eu feugiat nulla facilisis at vero eros et accumsan et iusto odio dignissim qui blandit praesent luptatum zzril delenit augue duis dolore te feugait nulla facilisi. Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum.

Lorem ipsum dolor sit amet, consectetuer adipiscing elit, sed diam nonummy nibh euismod tincidunt ut laoreet dolore magna aliquam erat volutpat. Ut wisi enim ad minim veniam, quis nostrud exerci tation ullamcorper suscipit lobortis nisl ut aliquip ex ea commodo consequat. Duis autem vel eum iriure dolor in hendrerit in vulputate velit esse molestie consequat, vel illum dolore eu feugiat nulla facilisis at vero eros et accumsan et iusto odio dignissim qui blandit praesent luptatum zzril delenit augue duis dolore te feugait nulla facilisi. Nam liber tempor cum soluta nobis eleifend option congue nihil imperdiet doming id quod mazim placerat facer possim assum. Typi non habent claritatem insitam; est usus legentis in iis qui facit eorum claritatem. Investigationes demonstraverunt lectores legere me lius quod ii legunt saepius. Claritas est etiam processus dynamicus, qui sequitur mutationem consuetudium lectorum. Mirum est notare quam littera gothica, quam nunc putamus parum claram, anteposuerit litterarum formas humanitatis per seacula quarta decima et quinta decima. Eodem modo typi, qui nunc nobis videntur parum clari, fiant sollemnes in futurum.

Webdesign © Shady -- Ulkoasun kuvat © Nimi, Nimi, Nimi, Nimi
Tämä on virtuaalitalli